ESSEE
Minkälaisia uhkia Suomen demokratiaan kohdistui 1920-30-luvuilla ja miten Suomi niistä selvisi?
V:
Lapuanliike pystyi suuresta kannatuksesta johtuen horjuttamaan eduskuntaa ja hallitusta, jotka oli valittu demokraattisesti. Liikkeen vaikutus näkyi suuresti muun muassa vuoden 1931 presidentinvaaleissa, joissa lapualaisten suosikki Svinhufvud valittiin presidentiksi. Voimankäyttöä liikettä vastaan ei pidetty hyvänä ideana eikä sitä käytetty, koska pelättiin suojeluskuntien siirtymistä lapualaisten puolelle.
Lapuanliikkeen menestymisestä johtuen laittomuudet yleistyivät ja lakien säätämisestä huolimatta laittomuuksia suunnattiin muihinkin kuin kommunisteihin. Lokakuussa 1930 tapahtui lapuanliikkeen yksi hirveimmistä tempauksista, presidenttiehdokas Ståhlbergin kyyditys Joensuuhun. Laittomuudet huipentuivat helmikuussa 1932 Mäntsälän kapinaan, jossa lapuanliikkeen tavoitteena oli saada hallitus eroamaan. Kapina johti Lapuanliikkeen loppumiseen presidentti Svinhufvudin ja kansan mielipiteiden muututtua.
Euroopan fasistisia puolueita ihaileva IKL jatkoi Lapuanliikkeen poliittista toimintaa. Myös monien muiden ääriliikkeiden toiminta oli yleistä. Niiden toimintaa rajoitettiin rauhoituslaeilla, jotka ennaltaehkäisivät levottomuuksia sekä erilaisten yhdistysten liian radikaalista toimintaa. Kumouksellisia yrityksiä tuli sekä vasemmistolaisilta että oikeistolaisilta mutta ne pystyttiin torjumaan.
Sisällissodan jälkeenkin yhteiskunnassa vallitsi jako punaisiin ja valkoisiin, joka oli esteenä kansan yhtenäisyydelle. Eduskunnan päämääräksi tulikin poistaa tämä jako. Eheyttämiseksi kutsutut toimet aloitettiin vuosina 1918-1919 punavankien armahduksilla. Silloisen presidentin Ståhlbergin virkakautena, alkaen 1919, tehtiinkin monia yhteiskunnallisia uudistuksia. Myös useat lakisäädännöt auttoivat eheyttämisessä ja kansa alkoi yhtenäistyä kun yhteiskunnan jaottelu väheni.
Uudella lainsäädännöllä pyrittiin etenkin huono-osaisten olojen parantamiseen, jolla saataisi vähennettyä kommunistien kannatusta. Tärkeää oli myös kiinnittää huomiota maaseudun ongelmiin, sillä suurin osa väestöstä asui edelleen maaseudulla, alkaneesta teollistumisesta huolimatta.
1920-30-lukujen vaihteen lama vaikutti myös Suomeen mutta se pysyi varsin lievänä ja lyhyenä. Tehokkaan taloudenkasvun ansiosta lamasta selvittiin nopeasti eikä työttomyys päässyt kasvamaan suureksi. Laman aikana ulkomaankauppa väheni huomattavasti ja vaikutti etenkin metsäteollisuudessa, mikä lisäsi suuresti työttömyyttä ja palkat laskivat. Myös maatalous kärsi pahasti ja 1930-luvun alussa tiloja jouduttiin jopa pakkohuutokauppaamaan. Kuitenkin jo vuonna 1934 saavutettiin lamaa edeltänyt tuotannon taso.
Kansan keskuudessa alettiin taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä olla vakuuttuneita kansanvallan eduista ja uskottiin demokraattisen valtion takaavan hyvinvoinnin. Demokratia turvasivat myös eheytyspolitiikka, joka yhtenäisti kansaa, sekä talouskasvu, joka lisäsi kansan hyvinvointia.
In English
Suomeksi
