6. RADIKALISMIA (s.68-83)

Muistiinpanot

Tasavalta vai monarkia?

Kamppailu hallitusmuodoista

• Ennen ensimmäistä maaailmasotaa monarkismi oli tasavaltaa yleisempi hallitusmuot Euroopassa
• Maailmansota muutti mielipidettä monarkianvastaiseksi, koska hallitsijoiden huono politiikka osasyyllinen sotaan
• Monarkian päättyessä Venäjällä 1917 oli Suomessakin henki tasavaltaa korostava
• Vuoden 1918 sisällissota jyrkensi porvareiden kantaa tasavaltaan. Ajateltiin että kapina oli esimerkki demokratian epäonnistumisesta, ja että yhteiskuntaa säilyttäville voimille pitäisi antaa lisää valtaa, tavoitteena luja hallitusvalta
• Pelko jatkuvasta taistelusta puolueiden välillä, vahva kuningas olisi puolueriitojen yläpuolella
• Sisällissodan jälkeen maata hallitsi Tynkäeduskunta, josta SDP puuttui yhtä edustajaa lukuunottamatta kokonaan ja monarkisteilla oli niukka enemmistö
• Tynkäeduskunta lähti ajamaan suomelle monarkistista hallitusmuotoa heti huhti toukokuussa 1918 ja valitsi väliaikaiseksi valtionjohtajaksi monarkistisen P.E. Svinhufvudin, joka taas nimitti senaatin puheenjohtajaksi  monarkistisen J.K. Paasikiven
• Monarkistit halusivat valita kuninkaan jo tynkäeduskunnan aikana, koska tasavaltaa kannattava SDP olisi melko varmasti taas mukana seuraavissa vaaleissa. Valinta ei kuitenkaan onnistunut, sillä tasavaltalaisia oli eduskunnassa tarpeeksi estämään asian käsittely kiireisenä
• Monarkistit turvautuivat seuraavaksi v.1772 hallitusmuotoon, jonka mukaan valtiopäivien tuli valita maalle uusi kuningas jos vanha kuningassuku sammuu
• Lokakuun 9. eduskunta valitsi Suomen kuninkaaksi Saksan keisarin langon, Friedrick Karlin, jota kuitenkin arveluttivat hallitusmuotoon liittyneet kiistat ja kannatuksen vähyys Suomessa

Saksan tappio tekee Suomesta tasavallan

• Suomen ja Saksan yhteistyö alkoi jääkärie kouluttamisesta ja jatkui sisällissodan aikana
• Vaasan senaatti oli solminut Saksan kannalta edullisen kauppasopimuksen varmistaakseen sen tuen sisällissodassa
• Venäjän hyökkäystä Suomeen pelättiin, joten Saksan tukea pidettiin tärkeänä
• Saksan tappioiden lisääntyessä maailmansodassa alkoi Saksaan nojaava ulkopolitiikka näyttää huonolta, haaveet kuninkaasa karisivat täysin kun Saksassa puhkesi vallankumous marraskuussa 1918 ja Vilhelm luopui kruunustaan.
• Suomi hylkäsi saksalaismielisen ulkopolitiikkansa ja lähentyi ulkopolitiikassaan ympärysvaltoja
• Joulukuussa 1918 valtionjohtajaksi nimitettiin Mannerheim, jolla oli hyvät suhteet Ranskaan ja Iso-Britanniaan, ja joka määräsi uudet eduskuntavaalit
• Monarkistit järjestäytyivät maaliskuun vaaleissa Kansallinen Kokoomus- puolueeksi, mutta kannatus vaaleissa jäi heikoksi. Sen sijaan tasavaltalaisetMaalaisliitto ja Kansallinen Edistyspuolue saivat runsaasti kannatusta. SDP:kin palasi eduskuntaan ja oli jälleen suurin puolue
• Uusi eduskunta vaati tasavaltaisen hallitusmuodon  heinäkuussa 1919. Monarkistit halusivat presidentille laajat valtaoikeudet, jotta hän pystyisi tarvittaessa asettumaan eduskuntaa vastaan. Monarkisteja tarvittiin uuden hallitusmuodon säätämiseen joten he saivat tahtonsa läpi ja presidentti sai  muunmuassa oikeudet hajottaa eduskunnan ja lykätä lakien voimaantuloa, sekä armeijan ylipäällikkyyden
• Hallitusmuoto oli voimassa Suomessa vuoteen 2000, jolloin presidentin valtaoikeuksia karsittiin
• Ensimmäisissä presidentinvaaleissa presidentiksi valittiin tasavaltalainen Kaarlo Juho Ståhlberg

Nuori radikaali Suomi

Valkoinen Suomi

• Sisällissodan jlkeenkin Suomalaiset mielsivät kuuluvansa joko porvareihin tai työväkeen
• Sodan voittaneet porvarit hallitsivat 1919-1939 minkä takia ajanjaksoa voidaan kutsua valkoiseksi Suomeksi
• Yhteiskunnan järjestyksen kannalta tärkeät ammatit pidettiin valkoisten hallussa, mm. Poliisit ja Opettajat
• Maan sisäisestä turvallisuudesta huolehtineen Etsivän keskuspoliisin päätehtävä oli valvoa hallituksen vastaista toimintaa, käytännössä kommunistien suunnitelmia ja mahdollisten vallankaappausten ennaltaehkäisyä ja lehdistön valvontaa
• Kansalaismielisyys jatkoi voimakkaana valkoisten keskuudessa ja maanpuolustushenki, haaveet Suur-Suomesta sekä vihamielisyys Neuvostoliittoa kohtaan hallitsivat kiihkeimpien porvareiden mielessä
• Kansalaismielisyyttä edistämään syntyi vuonna 1922 ylioppilaiden Akateeminen Karjala-Seura, johon kuului monia yhteiskunnan vaikuttajia
• Suojeluskuntalaitos oli valkoisten tärkeimpiä järjestöjä, ja se jatkoi vapaaehtoisena maanpuolustusjärjestönä
• Koulujen opetussuunnitelmat laadittiin valkoisen Suomen näkökulmasta, esim urheilua korostettiin, koska siitä ajateltiin olevan hyötyä maanpuolustuksessa
• Kielitaistelu jatkui suomen ja ruotsin välillä, jota rauhoittamaaan säädettiin kielilaki, jonka mukaan Suomi oli kaksikielinen
• Punaiset eristettiin tai eristyivät valkoisista, punaiset esim. erotettiin Suomen Valtakunnan Urheiluliitosta

Kommunistit sisällissodan jälkeen

• Työväenliike jakautui kahtia kommunisteihin ja SDP:hen kun SDP hylkäsi väkivallan keinona parantaa työväen asemaa
• Neuvostovenäjälle paenneet kommunistit perustivat Moskovassa 1918 Suomen Kommunistisen Puolueen, joka oli Suomessa kielletty
• Kommunistien tavoitteena oli tehdä suomessa kommunistinen vallankumous ja se toimi Suomessa monilla peitenimillä ja maanalaisina soluina jotka yrittivät saada haltuunsa julkisia jrjestöjä
• Jako punaisiin ja valkoisiin näkyi erityisesti työpaikoilla, sillä kommunistit onnistuivat saamaan haltuunsa Suomen Ammattijärjestön, jota porvarilliset työnantajat eivät hyväksyneet neuvottelukumppanikseen
• Kommunistit järjestivät paljon lakkoja joiden tavoitteena oli provosoida valkoisten ja punaisten eroja
• Vastavoimaksi lakkoilulle työnantajat  perustivat Vientirauha-järjestön, joka mursi lakkoja organisoimalla lakkoaikana rikkurityövoimaa
• Todellisia mahdollisuuksia kommunistiselle vallankumoukselle ei kuitenkaan ollut, mutta kommunistiti avustivat Neuvostoliittoa Suomen vakoilussa

Lapuanliike kommunismia vastaan

• Stalin kehotti vuonna 1928 länsimaisia kommunisteja kiihdyttämään luokkataistelua ja järjestämään levottomuuksia
• Kehotusta noudatti myös SKP:n radikaali nuorisoliike, joka teki näyttäviä propaganda-iskuja valkoisen Suomen ydinalueelle, Etelä-Pohjanmaalle
• Esitykset  johtivat väkivaltaisuuksiin Lapualla marraskuussa 1929
• Kohtauksen jälkeen Oikeistoradikaalinen lapuanliike otti tavoitteekseen kommunismin kieltämisen lailla
• Liikettä johi talonpoika Vihtori Kosola Lapualta
• Oikeistoradikaalit rupesivat vuonna 1930 vainoamaan kommunisteiksi tiedetyjä tai epäiltyjä henkilöitä, kommunisteja esim. kyyditettiin Itärajalle tai jopa Venäjän puolelle
• Lapuanliike järjesti painostuskeinona hallitukselle niin sanotun talonpoikaismarssin Helsinkiin heinäkuussa 1930
• Lapuanliike sai tahtonsa läpi ja Kommunismi kiellettiin Suomessa kommunismilaeilla
• Lapuanliike loppui Mäntsälän kapinaan helmikuussa 1932, ja se lakkautettiin oikeuden päätöksellä
• Liikkeen toimintaa jatkamaan perustettiin poliittinen puolue  Isänmaallinen Kansanliike, jonka kannatus jäi kuitenkin vähäiseksi

ESSEE

Minkälaisia yhteiskunnallisia ristiriitoja Suomessa oli 1920-luvulla?

V: Juuri ennen 1920-lukua Suomi oli käynyt läpi sisällissodan ja itsenäistymisen. Näiden kyseisten tapahtumien jälkeen Suomi oli täynnä ristiriitoja, punaiset hävisivät sisällissodan ja valkoisilla oli hallitseva asema yhteiskunnassa. Tästä seurasi epäluottausta punaisten ja valkoisten välillä. Työväestö ja porvarit eivät kannattaneet samanlaisia arvoja, jolloin oli hankalaa päästä kompromisseihin. Yhteisymmärrykseen pääsyä rajoitti luonnollisesti myös juuri läpikäyty sota, sillä välit olivat vieläkin tulehtuneet.

Suomea piti sisällissodasta ja tulehtuneista väleistä huolimatta ruveta rakentamaan. Tärkeäksi kysymykseksi nousi se, tehtäisiinkö Suomesta tasavalta vai tulisiko maata hallitsemaan kuningas. Monarkistit, eli kuninkaanvaltaa kannattavat henkilöt, olivat useinmiten porvareita, he olivat konservatiiveja ja halusivat, että yhteiskuntaa koskevat uudistukset tehtäisiin yläluokan valvonnassa. Monarkistit halusivat yhteinäistää Suomea, he uskoivat, että presidentinvaalit heikentäisivät maan yhtenäisyyttä ja aiheuttaisivat riitaa. Kuningas taas olisi henkilö, joka pitäisi ristiriidat kurissa.

Monarkistit halusivat kuninkaan Suomeen mahdollisimman nopeasti jo tynkäeduskunnan aikaan, jotta tasavaltaa enemmän kannattaneet sosiaalidemokraatit eivät voisi vaikuttaa tulokseen voimakkaasti. Tasavaltaa kannattavia oli eduskunnassa kuitenkin riittävästi, jolloi kuninkaan valitsemista lykättiin. Peruslakivaliokunta siltikin hyväksyi monarkistien esityksen, joten kuningas valittiin 1918.

Kuningas haluttiin Suomeen Saksasta, mutta Saksan vallankumous romutti suomalaisten monarkistien haaveet. Koska haave kuninkaasta ei onnistunut, Suomesta tuli tasavalta vuonna 1919, monarkisteja kuitenkin huomioitiin siten, että presidentille annettiin paljon valtaoikeuksia. K.J Ståhlberg valittiin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi.

Valkoisten ja punaisten välinen jako ei suinkaan päättynyt vuoden 1918 sotaan, se jatkuin jopa 1930-luvun puolelle. Valkoisten voitto sisällissodassa antoi heille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa 1920-luvun Suomessa. Yhteiskunnan kannalta tärkeät ammatit olivat porvareiden hallussa, punaisten vaikutusmahdollisuudet olivat melko pienet. Maan ja hallituksen vastaisia toimia valvottiin tiukasti, vasemmistolaisten mielipiteitä tukahdutettiin ja lehdistöä valvottiin. Vuosina 1919-39 Suomea kutsuttiin valkoiseksi Suomeksi.

Oli ehkä hieman ristiriitaista, että hyvänä maana pidetyssä Suomessa vallitsi niin tiukka sensuuri. Maanpuolustushenkeä ja vihaa Neuvostoliittoa kohtaan kuitenkin pidettiin hyvänä asiana. Suomeen perustettiin monia järjestöjä, joihin ei tosin otettu jäseniksi vasemmistotaustaisia henkilöitä, esimerkiksi Lotta-Sväd-järjestöön saivat osallistua ainoastaan oikeistotaustaiset henkilöt. Koulujen opetsussuunnitelmat laadittiin valkoisten mukaan ja porvarillinen sekä isänmaallinen ajattelu korostui kirjoissa. Maanpuolustusta pidettiin korkeassa arvossa. Hävinneet punaiset eristäytyivät tai eristettiin, jolloin tunnelma oli porvareiden ja työväen välillä erittäin kireä. Työväki perusti omia järjestöjään, mutta monia järjestöjen oikeuksia evättiin heiltä.

Korostettu kansanmielisyys nosti kuitenkin esiin vanhan kieliriidan, suomen kielen asemaa haluttiin vahvistaa ruotsin kielen kustannuksella. Kieliriitaa pyrittiin sovittelemaan maltillisesti, määriteltiin, että Suomessa on kaksi virallista kieltä. Sovittelu ei kuitenkaan auttanut, sillä ristiriitainen kielikysymys oli pinnalla 1930-luvun loppuun saakka.

Valkoisten vallan takia Suomen Kommunistinen Puolue perustettiin Moskovassa, jonne punaiset johtajat olivat sodan jälkeen paenneet. Suomessa tämä puolue oli kielletty, mutta se pyrki Moskovan kautta silti vaikuttamaan suomalaisiin. Puolueen tavoite oli saada aikaan vallankumous Suomessa. SKP:n jäsenet levittivät propagandaa ja yrittivät saada haltuunsa julkisia järjestöjä. Lopulta puolue onnistuikin saamaan haltuunsa Suomen Ammattijärjestön. Valkoisiin kuuluneet työnantajat eivät hyväksyneet järjestöä neuvottelukumppanikseen, vuosina 1927-1928 syntyi paljon lakkoja ja riitoja. Työnantajat eivät hyväksyneet niitä ja he saattoivat vastustaa toimintaa kovinkin ottein. Lakoista tuli yleensä väkivaltaisia sekä työnantajien että työntekijöiden osalta.

Osa kommunisteista haaveili Suomen liittämisestä Neuvostoliittoon, Neuvostoliitolla oli hallussaan monia merkittäviä tietoja Suomesta ja ajatus Suomen miehittämisestä eli. Näiden radikaalien suunnitelmien takia kommunistien ja porvareiden yhteenotot yleistyivät. Porvarit syyttivät hallitusta toimettomuudesta, joten oikeistoa kannattavat päättivät pitää Lapualla kokouksen, sillä marraskuussa 1929 kommunistien toimet olivat menneet liian pitkälle.

Lapualla pidetyn kokouksen seurauksena syntyi lapuanliike, sen tavoitteena oli kommunismin kieltäminen lailla. Kommunisteiksi tiedettyjä henkilöitä vainottiin, kunnanvaltuutettuihin ja poliitikkoihin vedottiin ja kommunististen lehtien kirjapaino hävitettiin. Kommunisteja ruvettiin kyydittämään väkisin itärajalle. Painostuskeinona kommunismia vastaan lapualaiset järjestivät talonpoikaismarssin vuonna 1930, sen tarkoituksena oli vaatia eduskuntaa säätämään kommunistilait. Lapuanliike saavutti tavoitteensa, uusi eduskunta hyväksyi kommunistilait. Kommunisteilla ei ollut enää mahdollisuutta toimia aktiivisesti Suomen politiikassa. Myös lapuanliike loppui 1930-luvun alussa, kun se ryhtyi kapinaan.

1920-luvulla Suomi oli ristiriitainen. Porvariston ja työväen mielipiteet olivat toisiaan vastaan ja kansa oli jakautunut kahtia, monet Suomessa vallitsevat mielipiteet olivat vastakkain ja edustivat monesti ääripäitä. Enemmistön mielestä vääriä mielipiteitä ja aatteita pyrittiin karsimaan. 1930-luvulla Suomi saatiin kuitenkin monilta osin rauhoitettua.